Lukutaidon kokeen kolme rakennuspalikkaa

Lukutaidon koe aukeaa tietokoneen ruudulle.

Tulkitse runon puhujaa ja rakennetta. Mitä se edes tarkoittaa?

Yhtäkkiä tuntuu, ettet enää osaakaan lukea – et edes niin, että kirjaimista muodostuisi järkeviä sanoja ja sanoista järkeviä lauseita, saati sitten niin, että lukutaito olisi kriittistä ja analyyttistä ja mitä vielä.

Ei äidinkielen kokeeseen voi edes valmistautua, puuskahtaa moni abiturientti lukuloman kynnyksellä. Se on virheellinen käsitys, jonka päälle on ripoteltu hieman totuutta.

Äidinkielen kokeeseen voi valmistautua, mutta jos valmistautumisen aloittaa samalla, kun teippailee kokispullojen etikettejä piiloon yo-salia varten, on hieman myöhäistä. Jos taas on valmistautunut koko lukion ajan ja keskittyy oikeisiin asioihin ennen koetta, viime hetken silaus voi tehdä paljon.

Mitä ne oikeat asiat sitten ovat? Lukutaidossa kannattaa kiinnittää huomiota kolmeen seikkaan: tehtävänantoon, käsitteisiin ja heppiin.

 

1. Tehtävänanto näyttää suunnan

 

Tehtävänanto tarjoaa kirjoittajalle kaiken, mitä hän tarvitsee. Sieltä löytyy tekstilaji, jota käsitellään, käskymuoto ja tarvittavat yläkäsitteet.

Jos käsketään analysoimaan, ”minun mielestäni runo oli sekava” ohittaa tehtävänannon.

Jos käsketään vertailemaan kahta kolumnia, käskymuoto viittaa siihen, että molemmat tulee pitää mukana.

Silloin hyvä kirjoittaja ottaa käyttöön vertailusanastonsa: ”Sen sijaan Matti Meikäläisen kolumnissa ei pohdita virtahepojen lisääntymistä, vaan keskitytään niiden elinolosuhteisiin.”

 

2. Tunne käsitteet

 

Tarvittavat yläkäsitteet löytyvät siis tehtävänannosta.

Jos käsketään analysoimaan argumentaatiota, aivojen syövereistä tulisi pulpahdella ajatuskartta retorisista keinoista, perustelutavoista, kohderyhmästä, teesistä ja esisopimuksista.

Samalla kirjoittajan pitäisi ymmärtää, mitkä käsitteet sulkeutuvat pois. Oikealla paikalla olevat käsitteet ovat kuin hyvin toimivia huoneita kämpässä: Aivan kuin makuuhuoneessa ei ole mikroa, argumentaatioanalyysissa ei ole runon puhujaa.

Juuri käsitteisiin abiturientti voi keskittyä vielä lukulomallaan. Mitkä käsitteet kuuluvat yhteen? Milloin käytetään runon ja milloin proosan käsitteistöä? Mitä teen, jos käsketään analysoimaan kertojaa ja miten se eroaa puhujan analyysista?

 

3. Muista HEP-rakenne

 

Kolmantena vinkkinä tulee HEP-rakenne eli tuttavallisemmin heppi. Lukutaidon vastaus rakentuu havainnoille, esimerkeille ja päätelmille.

Havainto on usein varsin yksinkertainen ja tekstin pintatasolta löytyvä huomio: ”Matti Meikäläinen käyttää kolumnissaan kolmen kohdan listausta.” Havaintoa jatketaan esimerkillä, jonka tehtävänä on tuoda konkretiaa tekstiin.

Esimerkki voi olla suora lainaus tai epäsuora lainaus pohjatekstistä: ”Virtahevot ovat isoja, suloisia ja kömpelöitä.” Päätelmässä tuodaan usein esiin havainnon kannalta oleellinen termi.

Päätelmän tarkoituksena on syventää tehtyä huomiota esimerkiksi näin: ”Listaus toimii retorisena keinona, jonka tehtävänä on vahvistaa argumentaatiota ja tukea kirjoittajan teesiä.”

Ajattele lukutaidon koetta asuntona, johon astut sisään. Tehtävänanto on ovi, ja ensimmäinen tehtäväsi on aukaista se – aivan niin auki kuin sen saranat antavat myöten.

Sen jälkeen pakkaat oikeat käsitteet oikeisiin huoneisiin kuin laittaisit lavuaarin kylppäriin ja sängyn makkariin.

Lopuksi vielä varmistat, että asunnossasi on helppo kulkea eikä matkalla ole pyykkikasoja tai roskapusseja, eli havainnot johtavat esimerkkeihin ja esimerkit päätelmiin. Hyvä siitä tulee!