Miten kannustan lastani? 

Onpa hieno piirros! Meistä on niin kivaa, että sinä jaksat harjoitella! En malta odottaa lauantain peliä, olisipa se jo huomenna… Kuulin opettajalta, että olit taas auttanut kaveria mäessä! Olen niin iloinen siitä, miten reipas ja ystävällinen sinä olet.

Tunnet valtavaa ylpeyttä lapsestasi, mutta miten ja milloin se oikein tulisi näyttää hänelle? Voiko lasta kannustaa ja kehua liikaa – tai liian vähän? Jokainen tietää työelämästä, miten paljon toisten palaute vaikuttaa projektien sujumiseen. Positiivinen palaute auttaa jaksamaan, kokemaan työn merkitykselliseksi ja kehittämään omaa työskentelyä entistäkin pidemmälle, negatiivinen palaute taas lannistaa ja syö koko työyhteisön energiaa.

Kun lapsi saa myönteistä palautetta, hän huomaa, että hänen käytöksensä on toivottua ja hän todennäköisemmin toimii samalla tavalla myös seuraavan kerran. Ympäristön positiivisen palautteen kautta lapsen itsetunto kehittyy tasapainoiseksi: minä pärjään, tuli eteen mitä vain! Kehuminen ja kannustaminen ovat taitoja, osa aikuisen sosiaalista kompetenssia, jota on mahdollista myös kehittää. Vanhemman antamalla palautteella on erityisen suuri merkitys, sillä lapsi rakentaa minäkuvaansa ja käsitystä omasta kyvykkyydestään vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Tietyissä ikävaiheissa lapset ja nuoret ovat erityisen herkkiä peilaamaan omaa toimintaansa ympäristön reaktioihin. Esimerkiksi uhmaikäinen lapsi ja murrosikäinen nuori elävät herkkyyskausia, jolloin sekä johdonmukaisilla säännöillä että rakastavalla kannustamisella on erityisen suuri merkitys.

 

Mitä asioita sitten pitäisi kehua? Tässä muutama esimerkki:

 

• Oletpa sinä hyvä, oletpa sinä taitava!

Lasta arvottavat kehut kertovat hänen ominaisuuksistaan. Ihmisen vahvuudet syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, eikä lapsella ole syntymässä mitään tietoa siitä, mitkä kyvyt hänessä voisivat olla toivottuja. Tämä on tärkeä kannustamisen laji, mutta muista kertoa lapselle, mikä hänen tekemisessään on hyvää.

 

 

• Kylläpä sinä jaksat harjoitella ahkerasti!

Toimintaa ohjaavilla kehuilla kannustamme lasta tavoittelemaan päämääriä. Uuden oppiminen on aina muutosprosessi eikä harjoittelun kuulukaan tuntua alkuun miellyttävältä. Lapselle on tärkeää viestittää, että ahkeralla treenaamisella, sinnikkyydellä ja kavereiden tuella, mikä tahansa on hänelle mahdollista.

 

• Kiitos, että tyhjensit tiskikoneen. Kiitos, että käytit koiran ulkona.

Arjen pienillä kiitoksilla voimme ohjata lasta toimimaan samalla tavalla myös jatkossa. Kiitoksen merkitys on hyvä opettaa lapselle tietoisesti: kiitoksella voimme viestittää myös vieraammille ihmisille, että arvostamme heidän tekojaan.

 

• Meidän Matti auttoi koulussa poikaa, joka oli kaatunut pulkkamäessä.

Kerro lapsesi onnistumisen hetkistä toiselle aikuiselle. Lapsi huomaa tämän, yllättävänkin tarkasti…

 

• Miten sinä osaatkaan tämän jutun näin taitavasti?

Kyselevä kehuminen toimii aina, sillä lapsi päätyy itse pohtimaan, miksi asia sujuu niin hyvin kuin sujuu.

Kehu spontaanisti. Kun lapsi pelaa jalkapalloa ja tekee maaliin, anna Jes! -huudon kajahtaa kurkustasi niin, että naapuripitäjässäkin kuullaan!

Sanattomat kehut viestittävät lapselle, että hän on arvostettu. Pörrötä lapsesi tukkaa, näytä peukkua, hymyile!

 

>> Lataa täältä ilmainen opas arkeen – näin tuet lapsen koulunkäyntiä

 

Kuuntele ja ole läsnä

Kuuntele lasta: mitä hän kertoo, mikä on hänelle tärkeää, mikä häntä kiinnostaa? Aikuisen puhetapa ja suhtautuminen maailmaan viestittävät lapselle, miten tämän itsensä tulisi toimia. Vaikeuksien hetkellä ei lannistuta, vaan asioille kannattaa antaa aikaa ja yrittää sitten uusilla keinoilla. Vanhemman käyttämä vuorovaikutustapa vaikuttaa lapseen koko elämän ajan. Psykologian alalla on todettu, että rakastava ja rajoja antava kasvatustapa tuottaa pärjäävimpiä tulevaisuuden aikuisia.

 

Hyvää palautetta ei voi koskaan antaa liikaa

Aiheellista, myönteistä palautetta ei voi antaa liikaa. Kun lapsi on yrittänyt kovasti, muista kehua häntä. Tarkoita sydämestäsi sitä, mitä sanot. Psykologisesti on tärkeää, että lapselle muodostuu johdonmukainen kuva hänen omasta toiminnastaan ja sen seurauksista. Vanhemman on osattava kohdata myös omat virheensä: jos olen ollut jossain asiassa väärässä, myönnän sen lapselle suoraan ja selitän, miten solmuinen tilanne pääsi syntymään, ja näytän, miten siitä käytännössä päästään pois.

 

Ulkoiset palkinnot eivät kanna pitkälle

Ulkoiset palkinnot, kuten uurastuksesta luvatut karkit tai leffareissu auttavat lapsen motivaatiota alkuun, mutta eivät kanna pitkälle. Lapsen sisäinen palo ja kiinnostus asioihin taas kantavat. Elämästä innostunut lapsi tutkii rohkeasti maailmaa ja lopulta itse tekemisestäkin tulee palkitsevaa. Lapselle on viestitettävä, että hän on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin hän on. Lapsen elämän tärkein peilaaja on oma vanhempi. Muista siis kehua ja kannustaa lastasi joka päivä, sillä hän ansaitsee sen.