fbpx
010 338 9750 info@uplus.fi

Oppimistyylit – Onko niitä olemassa?

Oppimaan oppiminen

Onko oppimistyylejä olemassa?

Tutkimuksella on pystytty erottamaan erilaisia oppimistyylejä. Käsittelemme tässä blogissa erilaisia tapoja jakaa oppimisen tapoja, ja lopuksi otamme katsauksen siihen, miten oppimistyylitutkimusta on mahdollisesti tulkittu virheellisesti.

 

Oppimistyylit ja aistikanavat

Yleisimmin käytetty oppimistyylijako perustuu aistikanaviin ja yleensä puhutaankin visuaalisesta, auditiivisesta ja kinesteettisestä oppimisesta.

Syöpyykö kuva, jonka kerran näit, pitkäksi aikaa verkkokalvoillesi? Muistatko vaivatta kuullut keskustelut ja valmistautuisit mielelläsi kokeeseen kuuntelemalla ääninauhoja luennoista ja oppitunneista? Tuntuvatko kemian työt helpoilta, koska labrassa pääsee kokemaan ja tekemään omin käsin?

Visuaaliset henkilöt oppivat parhaiten näkemällä asioita. He muistavat muistiinpanot kuvina ja hahmottavat helposti, missä kohtaa sivua tieto on sijainnut. He käyttävät usein ilmaisuja, jotka liittyvät näköhavaintoihin ja asioiden visuaaliseen rakentumiseen. Tällaisille oppijoille sopii hyvin ajatuskarttojen valmistaminen ja piirrosten teko. Oppitunneilla ja luennoilla näköaistia vahvasti hyödyntävät henkilöt näkisivät mielellään opeteltavan asian myös kuvina.

Auditiiviset henkilöt taas oppivat parhaiten kuuloaistin kautta. He muistavat käytyjä keskusteluja, kuuntelevat mielellään musiikkia ja pystyvät seuraamaan opetusta parhaiten kuuntelemisen kautta. Auditiivisen oppijan kannattaa lukea koealue ääneen nauhalle ja kuunnella tätä nauhoitusta vaikkapa lenkillä.

Kinesteettiset oppijat omaksuvat uutta helpoiten kehollisuuden kautta: he liikkuvat mielellään, ja oppivat helposti uusia liikeratoja ja ovat taitavia tasapainoa vaativissa tehtävissä. Opetustuokiot, joissa hyödynnetään kehoa, toimivat heille parhaiten. Esimerkiksi draamakasvatuksesta oppimiskeinona voi olla hyötyä kinesteettiselle tyypille. Kehollisuuteen liittyy usein myös taktiilinen oppimisen kanava: tuntoaistin käyttäminen vahvistaa oppimiskokemusta ennestään.

 

Yksityiskohdat ja kokonaisuudet 

Toinen yleinen oppimistyylin määritys perustuu yksityiskohtiin ja kokonaisuuksiin.

Analyyttiset oppijat lähestyvät asioita mielellään pienten yksityiskohtien kautta. Kävellessään uudessa paikassa he pyrkivät muistamaan risteyksiä detaljien kautta: tässä oli iso kivi, punaisen talon ohi, kapeaa polkua eteenpäin, ja niin edelleen. Yksityiskohtiin paneutuminen on yleisempää naisilla kuin miehillä, sillä alhainen testosteronitaso vaikuttaisi olevan yhteydessä yksityiskohtaiseen ajatteluun. Yksityiskohtien kautta oppivat muistavat helposti uusia sanoja, yksittäisiä kaavoja ja saattavat pitää käsitöistä tai pienoismallien rakentamisesta.

Globaalit oppijat taas pyrkivät hahmottamaan uusia asioita kokonaisuuksina. Kokonaisuuksien kautta oppivilla on usein hyvä suuntavaisto, he muistavat helposti kerran kuljettuja reittejä ja lähestyvät vaikkapa koealuetta mieluiten holistisesta näkökulmasta. Oppiessaan uusia yksityiskohtia he siis liittävät ne välittömästi osaksi laajempaa kokonaiskuvaa. Globaali oppija haluaa mielellään tietää kokonaisuuden ennen, kuin alkaa rakentamaan sitä pienistä palasista. Korkea testosteronitaso on vastaavasti yhteydessä kokonaisuuksien kautta ajatteluun. Sekä naisilla että miehillä erittyy testosteronia, mutta yksilöiden ja sukupuolten välillä on eroja.

 

Sosiologiset roolit

Vähemmän tunnettu oppimistyylien jakotapa perustuu ryhmätöiden sosiologiaan. Kokemuksellisen oppimisen teoriassa erotellaan erilaisia rooleja, joilla ihmiset edistävät yhteisöllisen tehtävän valmistumista. Etenkin ryhmätöissä ja muissa isommalla porukalla tuotettavissa teoksissa voidaan erottaa oppimistyyleistä osallistuja, tarkkailija, päättelijä tai toteuttaja.

Osallistuja ottaa roolinsa aktiivisesti ryhmätyössä ja tekee mielellään töitä kokonaisuuden valmistumiseksi. Hänen roolinsa on usein ryhmätyötä eteenpäin vievä, muttei välttämättä johtava. Osallistuja tekee mielellään hänelle osoitettuja tehtäviä.

Tarkkailija taas jää seuraamaan työn valmistautumista vähän sivummalta. Hän kyllä tekee osansa, mutta haluaa saada objektiivisen, kokonaisvaltaisen kuvan projektin etenemisestä.

Päättelijä etsii luontaisesti uusia suuntia työn valmistamiseksi. Jos jotkut ryhmäläiset löytävät työstä ongelmia, päättelijä keksii niihin helposti ratkaisun.

Toteuttaja on työn sykkivä sydän, sillä hän tekee näkyväksi sen, mitä muut ovat voineet ajatustasolla kehittää. Esimerkiksi pelkät toteuttajat eivät kuitenkaan pärjää yksinään, vaan myös muunlaiset sosiaaliset roolit ovat tärkeitä ryhmätyön suunnittelussa. Jokaisen roolin edustajia tarvitaan onnistuneen työn tekemiseen.

 

Yksilöillä on omat vahvuutensa

Myös yksilöllisen oppimisen tapoja on tutkittu. Eräs jako perustuu aktivistin, pragmaatikon, teoreetikon ja pohdiskelijan rooleihin.

Aktivisti on hyvä projektiluontoisissa tehtävissä, joissa tehtävä vaihtuu nopealla tahdilla ja yksi rajattu kokonaisuus toteutetaan intensiivisesti. Hänen vahvuutensa voi olla esimerkiksi oppilaskuntatoiminnassa tai taiteellisissa tuotannoissa, jotka alkavat ja päättyvät lyhyellä aikavälillä. Myös vaikkapa freelance-toimittajan työt tai sijaisuudet sopivat hyvin aktivistille, sillä näissä töissä arkia on vaihtelevaa ja asiat toteutetaan tiheällä tahdilla.

Pragmaatikko oppii parhaiten käsillä tekemisen ja käytännön kokemusten kautta. Hän saattaa olla erittäin hyvä esimerkiksi käsitöissä, koneitten huoltamisessa, autojen korjaamisessa tai joukkuepeleissä. Pragmaatikolle kemia voi olla helppoa laboratoriossa, mutta tylsän tuntuista pelkällä paperilla.

Teoreetikko oppii vaivatta perinteisessä kouluopetuksessa. Vaikka teoreettinen lähestymistapa ei olekaan ainoa oikea oppimisen kanava, teoriaan pohjautuvaa opetusta on helppoa ja halpaa järjestää ja lapsia kannustetaan teoreettiseen ajatteluun.

Pohdiskelija taas analysoi asioita ennen toimintaa. Hän opiskelee mielellään itsenäisesti ja tekee tarkkoja, yksityiskohtaisia huomioita asioista. Hän saattaa olla erinomainen tarinoiden kirjoittaja, keskustelija tai filosofinen ajattelija.

Olemme monipuolisia oppijoita

Oppimistyylien väärinymmärrys perustuu siihen, että ne on ymmärretty varsin kirjaimellisesti. Vaikka ihminen olisi vahvoilla jossain oppimistyylissä, ei tämä tarkoita, etteikö hän tarvitsisi myös muita kanavia.

Visuaalisesti vahvan ihmisen on välillä pystyttävä hyödyntämään kuuloaistiaan ja kinesteettisen oppijan näkemisen kanavaa. Myös ryhmässä normaalisti tietyllä tavalla toimiva ihminen voi halutessaan vaihtaa oppimistyyliään joustavasti eri tilanteiden mukaan.

Omaa oppimistyyliään kannattaa pohtia etenkin uravalinnan edessä: jos tunnet olevasi pragmaatikko, ammattikoulu ja ammattikorkeakoulu saattavat olla sinulle sopivampia vaihtoehtoja kuin pelkkään teoriaan pohjautuvat koulutukset. Jos taas olet esimerkiksi aktiivinen tekijä, intensiiviset alat, kuten taide, urheilu ja freelance-työt ovat hyviä vaihtoehtoja.

Mitä useampia kanavia ihminen pystyy hyödyntämään, sitä tehokkaampaa hänen oppimisensa on.

Alla olevien testien avulla voit selvittää, missä oppimistyyleissä olet parhaimmillasi.

http://www.tenviesti.fi/test1.htm

http://www.tenviesti.fi/test2.htm

http://www.humanic.fi/php/oppimistyylit.php

Yksityisopettajamme ovat ammattilaisia oppilaan itsetuntemuksen ja itseluottamuksen kehittämisessä. Tilaa ilmainen opetustarpeen kartoitus painamalla linkkiä.

Samankaltaiset tekstit